ELÄKEVASTUUN RIIPPUVUUS IÄSTÄ
Keitä kannattaa palkata?

Teksti: Tuula Lempiäinen Kuvat: Vuokko Ryöti

Tässä artikkelissa pohditaan, löytyykö vakuutustekniseltä puolelta näkökohtia, jotka erityisesti puoltaisivat tietyn ikäisten henkilöiden palkkaamista. Käsittelyssä ovat TyEL-eläkkeet, koska lisäturvan järjestelyt ovat valtaosaltaan suljettuja, eivätkä uudet työntekijät yleensä enää tule lisäturvan piiriin.

Eläkevastuiden karttuminen työsuhteen aikana

Vanhuuseläkettä varten varataan vastuisiin työsuhteen aikana vuosittain puoli prosenttia palkasta 18 vuoden iästä alkaen 54 vuoden ikään asti. Varauksen mitoituksessa oletetaan, että eläkettä maksetaan eläkeiästä kuolemaan saakka ja että varaukselle saadaan tuottoa 3 % vuodessa. Kun lisäksi huomioidaan se, että osa henkilöistä kuolee ennen eläkeikää, varauksen hinta on 1,9 % - 6,0 % palkasta. Varaus on sitä kalliimpi mitä vanhemmasta henkilöstä on kysymys. 55 vuoden iästä alkaen vanhuuseläkevarausta ei enää tehdä.

Vanhuuseläkevastuu on hyvin pitkäaikainen varaus. Se kasvaa aina eläkeikään asti ja alkaa pienentyä vasta, kun eläkettä aletaan maksaa. Varaus poistuu, kun työntekijä tai eläkkeensaaja kuolee.

Vastainen työkyvyttömyyseläkevaraus on luonteeltaan toisenlainen. Varaus on kollektiivinen ja lyhytikäinen. Tilivuoden palkasta kustannus on 0,1 % - 3,2 % palkasta. Kustannus riippuu iästä siten, että se on nuorilla pieni ja lähellä eläkeikää pieni. Suurimmillaan se on 50 – 59-vuotiailla yli 2,0 % palkasta. Ikäriippuvuus noudattaa pitkälti työkyvyttömyyseläkkeen alkavuuden tilastollista todennäköisyyttä.

Varaus tehdään tilivuoden palkasta vastaisena työkyvyttömyysvastuuna. Heti seuraavana vuonna varaus pienenee, siirtyy liukuvasti tuntemattomien työkyvyttömyyseläkkeiden vastuun puolelle ja poistuu viidentenä vuonna. Jos työntekijä olisi vakuutettu eläkelaitoksessa vain yhden vuoden, hänen osaltaan ei edellä käsiteltyjä työkyvyttömyyseläkevastuita enää ole viiden vuoden päästä. Tämä on ero vanhuuseläkevastuuseen verrattuna.

Riski työkyvyttömyyseläkkeestä

Kun työntekijä sairastuu ja hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläke, eläkevastuisiin tehdään varaus eläkkeen myöntövuonna. Varauksen suuruus on eläkkeen alkumäärä, jota maksetaan vanhuuseläkeikään asti huomioiden 3 % tuotto, kuolevuus ja paranevuus. Siten on ymmärrettävää, että nuorilla varaus voi helposti olla yli seitsenkertainen vuosipalkkaan verrattuna.

Työkyvyttömyyseläkkeet ovat siis kalliita. Tilastollinen todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeen alkamiselle on suurimmillaan 50 – 60-vuotiailla. Vakuutustekniseltä kannalta ajateltuna tämän ikäisiä ei kannattaisi palkata. Mutta toisaalta työntekijät yleensä palkataan niin, että toivotaan heidän työskentelevän pitkään saman työnantajan palveluksessa. Siten nuorikin henkilö joskus saavuttaa tämän riski-iän.

Kun työnantaja on ymmärtänyt työkyvyttömyyskustannusten merkityksen, riskin hallintaan tarvitaan muita kuin vakuutusmatematiikan ammattilaisia.

Kokonaiskustannus

Vastuunmuutoksen lisäksi eläkesäätiössä ja -kassassa kustannusosia ovat maksetut eläkkeet ja hoitokulut. Hoitokulut ovat tulosaskelman mukaiset eivätkä riipu vakuutettujen iästä.

Yhteisesti kustannettavia eläkkeitä varten eläkelaitos maksaa ETK:lle tasausmaksua. Tasausmaksu riippuu vakuutettujen henkilöiden iästä. Ikäriippuvuus on kuitenkin määritelty siten, että kun lasketaan yhteen edellä kuvatut vastaiset vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkekustannukset, yhteismäärä tasausmaksun kanssa on kaiken ikäisille samansuuruinen.

Työntekijän oma maksuosuus nousee 53 vuoden iässä. Vuonna 2011 yli 53-vuotias työntekijä maksaa itse työeläkemaksustaan 1,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin alle 53-vuotias. Yli 53-vuotiaista työnantajalle tuleva maksurasitus on siten vähemmän.

Kokonaiskustannus on sama kaiken ikäisille. Osa kustannuksesta varastoituu eläkelaitoksen omaan taseeseen ja osa on taas ”läpikulkurahaa”, joka siirretään ETK:lle. Ikävälillä 49 – 54 vuotta yli kolmannes kustannuksesta jää eläkevastuisiin.

Eläkevastuun karttuminen on sekä hyvä että huono asia riippuen näkökulmasta. Eläkevastuulle on pääsääntöisesti saatava vähintään tuottovaatimuksen mukainen tuotto ja lisäksi toimintapääomaa on kartutettava, jotta vakavaraisuus ei heikkene. Toisaalta, mikäli sijoitustoiminta tuottaa tuottovaatimusta enemmän, työnantajan eläkekustannuksia saadaan vakuutusyhtiövaihtoehtoa pienemmiksi.

Muut näkökulmat ratkaisevat

Vakuutustekniseltä kannalta on vaikea löytää näkemyksiä palkattavien henkiöiden valintaan iän perusteella. Ratkaiseva tekijä on se, mitkä ovat henkilön muut ominaisuudet ja miten hän soveltuu työhön.

Lopuksi: Vakuuttamisvelvollisuutta ei ole alle 18- ja yli 68-vuotiaista. Jos työ on sellainen, johon tämän ikäisiä henkilöitä voitaisiin ajatella, niin työnantajalle ei tulisi työeläkemaksua.