Teksti: Anneli Alaluusua

Työntekijöiden ja yrittäjien oma työeläke on tällä hetkellä suuren julkisen kiinnostuksen kohteena. Kansalaiset näyttävän haluavan eläkkeelle mahdollisimman aikaisin, kun taas työeläkkeistä huolta kantavat haluavat nostaa eläkeikää. Työssä käymisestä on pyritty tekemään houkutteleva korottamalla 53 vuotta täyttäneiden ja vielä enemmän 63 vuotta täyttäneiden eläkkeen karttumista. Toisaalta suomalaisten eliniän pitenemisen kustannusvaikutusta pyritään hillitsemään elinaikakertoimella.

Vakuutetun kuoleman jälkeen lähiomaisilla on oikeus perhe-eläkkeeseen. Perhe-eläkkeen tavoitteena on säilyttää perheen toimeentulotaso kohtuullisena huoltajan kuoleman jälkeen. Kuinka perhe-eläkkeen on käynyt kaikkien eläkealan uudistusten jälkeen? Turvaako perhe-eläke huoltajan kuoleman aiheuttamaa tulonmenetystä?

Työntekijöiden omia eläke-etuuksia kehitettiin maltillisesti vuodesta 1962 alkaen. Varojen ei katsottu riittävän aluksi kaikkeen tarpeelliseen eikä perhe-eläkkeeseen oikeutetuista omaisistakaan vaivatta päästy yksimielisyyteen. Vuonna 1966 perhe-eläkkeestä tuli kuitenkin yksi työmarkkinaneuvottelujen pattitilanteen laukaisija, ja perhe-eläke otettiin työeläkkeiden etuuksien luetteloon vuonna 1967.

Suomessa naiset ja miehet käyvät ansiotyössä ja ansaitsevat omaa työeläkettään. Vielä 1960-luvulla oli tavallisempaa, että äidit olivat kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Näin ollen oli yleisesti hyväksyttävää, että perhe-eläkeoikeus säädettiin aluksi naisleskille ja alle 18-vuotiaille lapsille. Kun vuodesta 1970 alkaen tulivat yrittäjien eläkelait voimaan, alkoi voimistua naisyrittäjien ja erityisesti hammaslääkäreiden vaatimukset saada perhe-eläkeoikeus myös miesleskille. Naisyrittäjäthän maksoivat samansuuruista eläkemaksua kuin miesyrittäjät.

Eläketurvakeskus teki 1980-luvulla laajan tutkimuksen huoltajan kuoleman jälkeisestä perheen toimeentulosta. Kävi ilmi muun muassa, että noin 10 prosenttia miesleskien perheestä olisi tarvinnut perhe-eläkettä. Muissa vastaavissa perheissä tultiin asiallisesti tai jopa entistä paremmin taloudellisesti toimeen äidin kuoleman jälkeen, sillä olihan perheestä poistunut yksi aikuinen kuluttaja.

Oli siis tarvetta ja paineita antaa miesleskille perhe-eläkeoikeus, mutta toisaalta työeläkkeen tavoitteena ei ole nostaa eläketapahtuman jälkeen edunsaajien tulotasoa. Tämän vuoksi päädyttiin vuonna 1990 antamaan miesleskille eläkeoikeus ja ottamaan käyttöön perhe-eläkkeen laskemisessa menettely, jossa lesken omaa työeläkekarttumaa verrataan kuolleen huoltajan jälkeensä jättämän perhe-eläkkeen määrään. Tätä menettelyä kutsuttiin aluksi lesken perhe-eläkkeen eläkesovitukseksi ja nykyisin sitä kutsutaan lesken eläkkeen vähentämiseksi. Viimeksi tätä eläkkeen vähentämisen laskentasääntöä on tarkennettu vuoden 2010 alusta lukien. Eläkesovitus/eläkkeen vähentäminen on ilmeisesti toiminut käytännössä tarkoituksenmukaisesti, koska ainakaan julkisuudessa menettelystä ei ole käyty keskustelua. Vai onko aihe liian vaikea yleisesti käsiteltäväksi?

Perhe-eläkkeen määrä on aina sidottu kuolleen vakuutetun oman työeläkkeen määrään. Pääosin suomalainen kuolee sen ikäisenä, että hänellä ei ole enää alle 18-vuotiaita lapsia. Jos edunsaajana on leski yksin, on hänellä oikeus saada lähtökohtaisesti puolet kuolleen puolisonsa työeläkkeestä. Enimmillään leski ja lapset saavat perhe-eläkettä yhteensä kuolleen huoltajan eläkkeen verran.

Koska perhe-eläke määräytyy kuolleen vakuutetun työeläkkeen mukaan, vaikuttavat kaikki työeläkkeen määrään tulleet uudistukset sellaisenaan myös perhe-eläkkeen määrään. Alkuperäisen lainsäännöksen mukaan elinaikakerroin yritti kuitenkin elää omaa elämäänsä perhe-eläkkeessä ennen kuin tämä epäkohta päätettiin korjata vuoden 2010 alusta lukien eli samasta ajankohdasta kuin koko elinaikakerroin tuli käytännössä sovellettavaksi työeläkkeissä.

Alkuperäisen säännöksen mukaan elinaikakerrointa olisi tullut soveltaa kaikkiin perhe-eläkkeisiin, jotka olisivat tulleet myönnettäviksi 1.1.2010 tai sen jälkeen kuolleen työntekijän, yrittäjän tai eläkkeensaajan jälkeen. Samalla kun työkyvyttömyyseläkkeen määrää koskevia säännöksiä muutettiin 1.1.2010 lukien, palattiin perhe-eläkkeissä alkuperäiseen tavoitteeseen eli siihen, että perhe-eläke seuraa vakuutetun oman eläkkeen määrää. Niinpä tämä uusi käsite ”elinaikakerroin” vaikuttaa perhe-eläkkeessä, jos elinaikakerroin on tai olisi vaikuttanut kuolleen huoltajan omassa työeläkkeessä. Elinaikakerroin pienentää työeläkettä, jos vanhuuseläkkeen saaja on syntynyt vuonna 1948 tai sen jälkeen tai jos työkyvyttömyyseläke on myönnetty vuonna 2010 tai sen jälkeen alkaneen työkyvyttömyyden perusteella.

Oheiseen taulukkoon on kerätty tärkeimpiä lainmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, kenellä on oikeus työeläkkeen perhe-eläkkeeseen ja miten työeläkkeen perhe-eläke lasketaan. Mielestäni kaikki muutokset tukevat perhe-eläkkeen alkuperäistä tavoitetta.